Lintukoto lumen alla

Jos mökkeily sattuu olemaan pakkomielteenä, on tänä talvena saanut tarpoa lumessa ja kärvistellä kylmästä. Miten lie lintujen laita. No tiaisia oli ainakin meidän meidän ruokintapaikoilla kohtuu runsaasti. Kaikkein viehättävin lintulaudan vieras on mielestäni töyhtötiainen.

Tukka hyvin ?

Vieläköhän katto kestää.

 

 

Lämpimikseen voi mökillä rakennella vaikkapa lumilinnoja, materiaalia kun nyt riittää.

Mahtuiskohan tuonne isompikin ihminen.

Mahtaakohan nämä sulaa juhannukseen mennessä?

Pientä luksusta arkipäivään

Kun ensimmäisen kerran näin neulottuja tiskirättejä Tampereen kädentaitomessuilla, muistan hymylleeni vinosti koko ajatukselle. Mutta niin se vaan mieli muuttuu, kun itse jotain kokeilee. Kyllähän nämä käytössä kaikenmaailman sifonetit ja vetteiksit voittaa. Näihin voi tärvätä jämälankavarastoja. Näihin voi kokeilla erilaisia neule- ja virkkausmalleja, joita mahdollisesti käyttää isommissa töissä. Näistä voi tehdä niin ylellisen hienoja, kuin vain taidot ja aika riittää, jolloin käsintehdyllä tiskirätillä kehtaa pyyhkiä muruset hiennommastakin kahvipöydästä. Argumentteja neulottujen- ja virkattujen tiskirättien puolesta riittää !

Päättelyn tuskaa

Jos joskus tuntee käsityötä aloittaessaan luomisen tuskaa, niin tuskallista voi olla myös työn loppuun saattaminen. Varsinkin jos työstä tursuaa lukemattomia langanpätkiä, jotka pitäisi saada siististi ja huomaamattomasti ujutettua työhön.  Tämä varmaan johtuu levottomasta luonteesta, ei muka malttais millään odottaa työn valmistumista. Tuskallisia päättelykokemuksia välttääkseni olenkin opetellut ennakoimaan: esim. kirjoneuleessa pujottelen langanpätkät pois roikkumasta sitä mukaa kun niitä syntyy.

Poikalapsen kynsikkäistä tulikin sitten kohtuullisen symmetriset. Että ei kun vaan pilkkimään!

Hämäränhyssyä Mma Ramotswen seurassa

Villasukat jalkaan, lykyt puikoille ja perjantai-illan hämäränhyssyä viettämään. Neulomisen ohessa voi televison katselun sijaan kuunnella vaikkapa Alexander McCall Smithin dekkareita. Niistä on olemassa ainakin BBC:n äänitallenteita. Kuppi rooibos teetä voisi myös piristää.

Tekeillä on kynsikkäät pojalleni. Ja ne täytyy ehdottomasti olla värikkäät, joten maastokuosi ei nyt tule kysymykseen. Kynsikkäitten neulominen on hauskaa, kun sormia ei tarvise neuloa kuin puolitiehen. Mutta samoin kuin sukkien tai muitten parillisten neuleiden kanssa minua riepoo aina se toisen samalaisen parin neulominen. Koskaan ei tunnu tulevan toista täysin symmetristä paria. Mutta - so what - onkohan sillä loppujen lopuksi niin väliäkään...

Viherpeukaloa kutittaa

Vaikka puutarha makaa paksun lumipeitteen alla, ja pakkasta on reilut 20 astetta, ei viherpeukalo malta olla luomatta katsettaan jo kesään. Kauppoihin ilmestyneiden siementelineiden ääreen on pakko pysähtyä. Ja esim. Hyötykasviyhdistyksen sivulle tulee eksyneeksi tuon tuostakin katsomaan olisiko mitään uutuksia, joita voisi omassa puutarhassaan kokeilla. Ensiavuksi voi toki kasvattaa vihreää syötävää ikkunalaudallakin. Herneenversoista, viherkrassista ja valkosipulinversoista saa helposti ja nopeasti maukasta lisäkettä voileivän päälle tai salaattiin.

Vihreä on peukalo myös puutarhafriikin jämälangoista neulotuissa palmikkolapasissa.

Petrolinsinistä

Ulkona paukkuu pakkanen, joten villasukat ovat tarpeen. Ostin tuota lankaa alunperin  pienen pojan villapaitaa varten. Vaan eipä tullut villapaitaa, tuli koko perheelle sukkia. Näin on käynyt minulle ennenkin, kun ostan jotain lankaa ilman että mielessä olisi jokin ohje tai malli.

Ikuisuusprojekti

Sohva sai uuden ilmeen, kun lähes 20 vuotta vanha tekele nytkähti etapin eteenpäin. 90-luvun alkupuolella hurahdin kasvivärjäykseen ja sitä tuli sitten harrastettua oikein olan takaa. Valitettavasti tuolloin oli kuiva kesä, sillä muistan, tuloksetta,  etsineeni metsistä veri- ja verihelttaseitikkejä. Niistä olisi saanut myös punaisia värisävyjä. Värjätyt langat hautautuivat sitten jonnenkin komeron nurkkaan inspiraatiota odottamaan. Päädyin sitten välitöinä neulomaan langoista yksinkertaisia n. 30 x 30 cm kokoisia paloja sängynpeitettä varten. Valmiit palat katosivat edelleen komeron pohjalle parempia aikoja odottelemaan, kunnes jostain sain kimmokkeen virkata palat yhteen. Mukavan rustiikkinen kätteni jälki on nyt tässä.

Projekti ei ole kuitenkaan vielä loppuun saatettu, jotain somistusta  peitto vielä kaipaa. Neulahuovutus voisi sopia hyvin tuohon joustavaan ja kuohkeaan neulepintaan... 

Mitähän muita turhan pitkiksi venähtäneitä käsityöprojekteja itse kunkin kaappien kätköistä mahtaa löytyä.  Olisikohan siinä hyvä liikeidea: keskeneräisiksi jääneiden käsitöiden viimeistely ja valmiiksi saattaminen.